Interview with Nightwish 128

Source: Soundi
26.02.2009

Tuomas Holopainen ja Pandoran lipas


”Illalla on hyvä mennä katselemaan tähtitaivasta ja miettiä samalla, miten pieniä tässä ollaan”


Syyskuussa päättyessään Nightwishin Dark Passion Play -kiertue on kestänyt piirun alle kaksi vuotta. Helmikuisen lepohetken ja Soundi-palkinnon vastaanottamisen yhteydessä kertoi bändin kippari Tuomas Holopainen tuoreimmat kuulumiset.

teksti: Petri Silas


Nightwish lähti äänittämään kuudetta albumiaan syksyllä 2006 poikkeavassa ja kuumottavassa tilanteessa. Yhtye oli ihan omatoimisesti asetellut askelmerkkinsä niin, ettei kyseistä tilannetta, siihen johtaneita koukeroita ja sen jälkeen tapahtuneita piruetteja tarvitse alkuvuodesta 2009 enää erikseen kerrata.

Jos ei ole ihan kiven alla asunut, suomalainen kyllä tietää tai ainakin luulee tietävänsä, miten laulajan vaihto tapahtui ja Anette Olzon korvasi Tarja Turusen. Ilahduttavan moni suomalainen on myös kuullut kyseisen albumin: syyskuun lopussa 2007 ilmestynyt Dark Passion Play on myynyt maassamme aivan pian ällistyttävät 130 000 kappaletta.

Nightwishin perustaja, johtaja, biisintekijä ja kosketinsoittaja Tuomas Holopainen on tunnetusti romantikko ja fantasian sekä seikkailujen ja suurien tarinoiden ystävä. Mutta media, etenkin sen sensaationnälkäisempi osa, on osoittautunut armottomaksi leikkikaveriksi. Tietyistä tiedotusvälineistä on tullut riepotusvälineitä. Ken Pandoran lippaan kerran avaa, saa kantaa seuraukset.




Kun valmistelitte Dark Passion Playn materiaalia Sävissä kaksi ja puoli vuotta sitten, juttelimme Nightwishin nostattamasta mediakuohunnasta. ”Jospa minä vaikka jo parin vuoden päästä osaan olla välittämättä tällaisesta”, toivoit tuolloin (ks. Soundi 8/06). Miten on, osaatko?

– Mielestäni osaan. Katson nykyään vain, että tuossa lööpissä tai otsikossa on nyt tuollainen. Jaahas. Ja jatkan eteenpäin. Eihän niitä juttuja muista parin viikon perästä enää kukaan. Itse asiassa sain ihan hysteerisen naurukohtauksen, kun näin Asematunnelin Anttilassa sen Me Naisten kannen. Kyllä oli joku taas keksinyt raflaavan otsikon [Nightwish-laulaja Anette Olzon: ”Nyt ymmärrän Tarja Turusta paremmin”].

Näkökulmasi asiaan on myös toinen jossain Los Angelesin lentokentällä keikalle mennessä. Onko osasyy toleranssin kasvamiseen se, että vietät niin paljon aikaa pois Suomesta?

– Ehkä se on noin. Perspektiivi on toisaalla tosiaan toinen. Eihän tämä hässäkkä ole muualla näin iso. Heavy-piirit ovat maailman mittakaavassakin toki pienet, ja siellä asiasta jotain tiedetään, mutta vain Suomessa homma tuntuu kiinnostavan niin sanotusti kaikkia.

– Illalla on hyvä mennä katselemaan tähtitaivasta ja miettiä samalla, miten pieniä tässä ollaan. Se auttaa.

Nightwish julkaisee pian Made in Hong Kong (and in Various Other Places) -paketin biisien liveversioista, parista harvinaisemmasta raidasta, Dark Passion Playn promovideoista sekä dokumentista tien päältä. Miksi tällainen välityö?

– Idea tuli Saksan levy-yhtiöltä. Sieltä sanottiin, että albumien väliin tulee liian pitkä tauko, ja kun Euroopan rundikin on taas edessä, jollain julkaisulla pitää koittaa saada bändin nimeä tapetille. Näin se homma menee. Ja koska julkaisematonta matskua ei ollut, keksittiin tällainen live-ep. No, oli ihan kiva saada levyn kolme videota samalle dvd:lle. Ja tosiaan se Lipiäisen Villen dokumenttipätkä, joka on minusta tosi hyvin tehty ja ehdottomasti julkaisun parasta antia.

– Kuulin itse asiassa vasta eilen livebiisejä miksattuna. Kinnusen Tero niitä on työstänyt, ja jälki on hyvää. Mutta en minä niitä kauaa jaksanut kuunnella. Vähän kuin huonosti soitettua levyä olisi pyörittänyt. Tämä julkaisu ei todellakaan ole minulle sydämenasia, koska en ole muutenkaan suuri livelevyjen ystävä.

Lipiäinen kuvasi teitä rundin avauskeikalla lokakuussa 2007 Israelissa ja marraskuussa 2008 Chilessä. Millainen dokkari on?

– Siinä käsitellään aika suoraan tiettyjä asioita, mitkä varmasti ihmisiä kiinnostavat ja millä keltainen lehdistö on viime kuukausien aikana spekuloinut. Kerromme itse, mitä näiden romahdusten ja muiden takana on. Rehellistä puhetta, jossa käydään läpi rundielämää ja siihen liittyviä ja siitä johtuvia asioita.




Romahduksella Holopainen viittaa Belo Horizontessa 10. marraskuuta 2008 tapahtuneeseen välikohtaukseen, jonka myötä keikka jouduttiin keskeyttämään kuudennen kappaleen aikana, koska Olzon ei kyennyt jatkamaan laulamista. Parinkin puhelinkameratallenteen kautta maailmalle levinnyttä tapahtumaa puitiin, puntaroitiin ja tulkittiin näkyvästi paitsi yhtyeen kotisivujen foorumilla, myös Suomen iltapäivälehdistössä.

Mitä Anettelle Brasiliassa oikein sattui?

– Uskoisin, että puolentoista vuoden jatkuva paine purkautui yhdessä hetkessä – ilman erillistä isompaa tekijää tai yksittäistä syytä. Siinä oli vähän savukonetta, stressiä, sairautta, aikaeroa, keskisormea eturivissä ja pari ”Tarja!”-huutoa.

Kerroit kesällä (ks. Soundi 6–7/08), miten Anette oli Saksan Rock am Ringissä lietsonut taistelu­tahtoa vaikeissa olosuhteissa. Nyt kävi päinvastoin.

– Kyllä. Ihan ensimmäinen ajatukseni oli: ”Ahah. Nyt se sitten tapahtui.” Ei meistä kukaan paniikkiin mennyt. Sitä pelästyin, että Anettea olisi heitetty jollain. Monitorimiksaajamme tuli pian viereeni, kun yritimme miettiä, miten jatketaan. Kysyin, sattuiko jotain fyysistä. Hän vastasi: ”Ei. Tuolla Anette itkee takahuoneessa”.

– Oli väistämätöntä, että niin käy. Ja se tapahtui siinä ja silloin. Mutta mietipä, miten monta bändiä maailmalla koko ajan kiertää. Kenelle ei olisi käynyt samalla tavalla? Mikä bändi ei ole riidellyt tai keskeyttänyt keikkaansa?

Anette on solminut henkilökohtaisen managerisopimuksen ruotsalaisen Hagenburg Law, Media & Management -yhtiön kanssa. Oliko ratkaisu välttämätön ja mistä se johtui?

– Jos sopimus saa hänen olonsa turvatummaksi, niin mikäs siinä. Ei minulla ole mitään sitä vastaan. Ja kyllä hän oli asiasta jo kuukausien ajan puhunut. Ei se yllätyksenä tullut. Mutta tulihan siitä vähän sellainen... luottamuspulan tuntu. Pitää silti ymmärtää, että osa porukastamme on tuntenut toisensa 12 vuotta ja bändin välit omaan manageriporukkaan ovat hyvin tiiviit. Uudella tulokkaalla saattaa olla sopeutumisvaikeuksia.

Kielimuuri ei auta. Pyrittekö puhumaan englantia aina kun Anette on paikalla?

– Vaikka miten hyvin puhuttaisiin englantia, jotkin merkitykset, sielujen salat ja vivahteet jäisivät piiloon. Eikä kaikkien englannin kielen taito edes ole kovin hyvä – minä mukaan lukien. (tauko) Pakko myöntää, että olemme tuossa englannin puhumisessa todella huonoja. Jos porukassa on kymmenen suomalaista ja yksi ruotsalainen, niin viimeistään parin naksun jälkeen englanti vaihtuu suomeksi. Ikävä kyllä.

– Eikä sopimus ymmärtääkseni käytännön asioihin vaikuta. Kyllä me puhumme jokapäiväiset jutut vastedeskin Anetten kanssa ihan suoraan. Bisnesasioista, joista muutenkin haluan pysyä mahdollisimman loitolla, manageritoimistot puhuvat nyt sitten suoraan keskenään. Olen tulkinnut koko kuvion niin, että ainoana naisena isojen miesten ryhmässä Anette vain haki turvaa jostain ihmisestä, joka puhuu hänen äidinkieltään. Ei tässä sen suuremmasta draamasta ole kyse, vaikka kaikkiaan Nightwish on ilmeisesti jonkinlainen draama-magneetti.

Ulospäin kuvio näytti hivenen huolettavalta. Monilla nousi mieleen, että nyt historia toistaa itseään.

– Kyllähän siinä vähän déjà vu’ta oli, joo. Mutta ihan eri planeetalta nämä kaksi tapausta kuitenkin ovat. Ei syytä huoleen. Kyseinen herra [Anetten manageri] on äärimmäisen fiksu ja
meidän kanssamme toimeen tuleva. Luottamus siihen että homma toimii, on kova.

Oletko kysynyt Anettelta, ymmärsikö hän, millainen julkkis Nightwishin uudesta laulajasta Suomessa tulee?

– En usko, että hän sitä ymmärsi. Ennen kuin nimi julkistettiin, juttua yritettiin kyllä selittää. Hän vastasi nauravalla naamalla ymmärtävänsä homman, koska tulee muusikkosuvusta. Sittemmin olen yhdessä Anetten kanssa naureskellut, miten väärässä hän oli. Hän on sanonut, ettei voinut aavistaa, millaiseen myllytykseen joutuu. Anette on ollut hajoamispisteessä monta kertaa.


Nightwishin toissa lokakuisen tiedotteen mukaan Dark Passion Play on myynyt kultaa Ruotsissa, Saksassa, Itävallassa sekä Puolassa, platinaa Sveitsissä ja nelinkertaista platinaa Suomessa. Meillä ensimmäisen päivän myynti oli huimat 42 000 kappaletta, mitä tosin vauhditti kaupankäynnin aloittaminen muutamissa kaupoissa jo keskiyöllä. Komea myynti toi yhtyeelle myös neljä Emma-palkintoa.

Etkö kunnianhimoisena säveltäjänä ja sanoittajana haluaisi, että yleisön kiinnostus Nightwishiin kohdentuisi musiikkiin?


– Eikös se vain ole imartelevaa, jos ihmisiä kiinnostaa ihan kaikki mitä me teemme? (naurua) En minä ota noista keltaisen lehdistön hommista enää nokkiini. Mutta olet oikeassa. Totta kai minua huolettaa, että jengiltä unohtuu mistä tässä oikeasti on kyse. Nightwish on isolla sydämellä toimiva rokkibändi eikä mitään muuta.

– Osaksi tahallamme ja osaksi tahtomattamme olemme järjestäneet tällaisen draaman, joka alkoi kolme ja puoli vuotta sitten, ja joka on kuin suoraan jonkun leffan tai saippuasarjan käsikirjoituksesta. Ja nimenomaan sehän vetoaa näiden juttujen kirjoittajiin. Ehkä olemme hypänneet oravanpyörään, josta ei pääse pois. Kyllähän vähintään kerran viikossa Maikkarin teksti-tv:llä tai Viihdeuutisissa on joku täysin mitätön ”uutinen”, jossa on joko minun tai bändin nimi.

– Niin pitkään se ei haittaa, kun ihmiset muistavat mistä on kyse. Mutta jos ihmisille tulee ähky nimeen Nightwish tai sellainen ”Mitä nyt taas?” -fiilis, hommaa ei pysty enää kontrolloimaan. Ja se jo vähän huolettaa tai pikkuisen ahdistaakin. Kokisin itse varmasti ihan samoin jos fanittaisin jotain bändiä, joka sitten alkaisikin olla koko ajan tapetilla mitä ihmeellisimmistä syistä. Mutta täytyy vielä sanoa, etten suostu uskomaan 130 000:n ihmisen ostaneen levyä vain kuriositeettina ja uteliaisuudesta sitä kohtaan, että ”miten se ruotsalainen nyt laulaa”.

Dark Passion Play -maailmankiertue on päättyessään kestänyt paria viikkoa vaille kaksi vuotta. Joko olet oppinut lepäämään tauoilla, vai vieläkö ”Tuomaksen lomat” ovat sitä mitä ennenkin, eli muiden bändien kanssa touhuamista?

– Tammikuun alussa tapahtui yksi sellainen insidentti, joka herätti minut tajuamaan että nyt tarvitaan lepoa. Säikähdin, kun huomasin käyttäytyväni tavalla, joka ei ole yhtään minua. Totesin, että nyt on parempi olla pari päivää tekemättä yhtään mitään. Ja jälkeenpäin ymmärsin tilanteen johtuneen väsymyksestä.

– Nyt minulla on lomaa kolme viikkoa. Sen aion pyhittää leffojen katselulle ja avannossa käymiselle. Joutilaana olemisen taito on aliarvostettu hyve. Mutta jos tarjotaan juttuja, joista ei oikeasti voi kieltäytyä, niistä ei vain voi kieltäytyä. Koska sitäkään ei antaisi itselleen myöhemmin anteeksi.

Tarjoukset erilaisista projekteista tuskin ovat ainakaan vähenty­neet viime aikoina. Onko kuva sinusta erilainen eri puolilla maailmaa? Tuleeko jostain päin tietynlaisia ehdotuksia ja muualta toisenlaisia?

– Eipä varsinaisesti, eikä esimerkiksi Jenkeistä olla tarjottu mitään. Lähinnä kyselyitä tulee osastolta Suomi, Ruotsi, Saksa, Venäjä. Yleensä tarjotaan tuottajanpestiä tai elokuva­musan tekoa. Ja onhan niitä ”soitatko syntikat tähän yhteen biisiin?” -kyselyjäkin. Jos juttu kiinnostaa ja aikataulu sallii, miksen lähtisi mukaan? Ei pidä kokea itseään huoraksi, vaikka olisi monessa mukana. Hyvän ystäväni Marco Hietalan sanoin: ”Pro’lla riittää hommia ja amatöörit vikisevät”.

– Mutta sitä aikaahan juuri ei riitä. Tällä hetkellä terapia-lempilapseni ovat Indica ja Kotiteollisuus. Ne ovat enemmän kuin vain ohimenevää sessiotyötä, ja molemmat minulle hirveän tärkeitä. Niihin olen pystynyt antamaan suuren osan sieluani. Sitä paitsi, ei For My Painiäkään ole mihinkään haudattu. Viime levystä on kai jo seitsemän vuotta, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Small translation:
"...At the moment my favorite theraphy projects are Kotiteollisuus and Indica. They're more than just passing session work. I have been able to give a big part of my soul for them. And besides, For My Pain hasn't been buried either. I think it's some seven years since the last album, but you never know..."
By WildChild from TuomasHolopainen.net Forum > .


Children Of Bodomin Alexi Laiho on puhunut samaan sävyyn omasta ykkös-sivuhankkeestaan. Lyökääpä veto, saatko For My Painin kasaan ennen kuin hän Sinergyn.

– No justiinsa niin. Ei muuten huonompi ajatus!



Kommentarer

Kommentera inlägget här:

Namn:
Kom ihåg mig?

E-postadress: (publiceras ej)

URL/Bloggadress:

Kommentar:

Trackback
RSS 2.0